Nosto: Black Lizard - Turquoise

Muistan, kun kuulin Neil Young & Crazy Horsen kappaleen "My My, Hey Hey" ensimmäistä kertaa. Oloni oli ristiriitainen, äärimmäisen ristiriitainen. Yhtä aikaa tunsin iloa ja onnea, mutta toisaalta samalla olin lohduton ja surullinen. Ja kaikki tunteet siis yksinomaan olivat kappaleen synnyttämiä. Samaan lokerikkoon menee myös esimerkiksi CMX:n Ruoste, joka lohduttoman ankeista lyriikoistaan huolimatta on mystisellä tavalla tyyni ja seesteinen. Vähän kuin katsoisi maailman palavan ja joku tarttuisi olkapäästä kuiskien rauhoittelevia sanoja korvaani.

Samanlaisia tuntemuksia herätti myös Black Lizard kappaleellaan Turquoise, joka löytyy yhtyeen elokuussa julkaisemalta EP:ltä nimeltä Burning. Vähän jopa hävettää myöntää, miten totaalisesti olen päästänyt kappaleen livahtamaan ohitseni, sillä kuluneella viikolla julkaistu kappaleen musiikkivideo sai minut ihmettelemään, miksen ole noteerannut kappaletta mitenkään vielä aiemmin. Ehkä se vain hukkui johonkin EP:n syövereihin ja vasta itsenäisenä julkaisuna pääsi esiintymään valokeilassa.

Turguoise on täydellinen kappale tällaiseen raukeaan sunnuntaiaamuun, millaisessa tätä tekstiä juuri nyt kirjoitan. Ulkona värit on kyllästetty harmaudella. Ei sada, mutta ilma sumeana vedestä, kuin sade olisi seisahtanut paikalleen. Samankaltaisissa tunnelmissa liikutaan myös kappaleen musiikkivideossa. Tunnelma ei ole aivan yhtä melankolinen kuin omani, sillä jäiset maisemat, veden virtaus ja liekin lepatus pimeässä huoneessa jättävät jälkeensä sisältäpäin hehkuvan lämmön ja mielenrauhan.

Kuten saatteessa Onni Nieminen, jonka käsialaa video on, sanoo: "Veden kulku merestä sumuun ja lopulta jäähän (ja taas vedeksi) sekä liekin lepatus on minulle kuin lohdullisia viestejä jostain rajojen takaa."

Tämän tunnelman kappale ja musiikkivideo tavoittavat erinomaisesti.

Nosto: Black Lizard - Burning

Kuva: Eetu Maaranen

Black Lizard ei ole koskaan kuulunut suosikkeihini, enkä ole palvonut yhtyettä, kuten joitain muita yhtyeitä Solitin rosterista. En vain koskaan ole päässyt niin sanotusti sisään Black Lizardin musiikkiin; yhtye on ollut liian kova pala purtavaksi. Olen yrittänyt kuunnella ja fiilistellä, mutta mieluummin olen valinnut levyhyllystä viereisen levyn soittimeni sisään kuin Black Lizardin debyytin. Black Lizard ei vain yksinkertaisesti ole tuntunut minun riisikulholtani tai kupiltani teetä.

Olisiko sitten tänään julkaistava Burning-EP käänteentekevä julkaisu, joka avaa silmäni ja muuttaa vähän jopa negatiivisen suhtautumiseni yhtyettä kohtaan kokonaan. Viime viikolla julkaistu lyhytsoiton nimikkokappale tarjosi jo lupaavia ennusmerkkejä, sillä ensimmäinen tekoni Burning-kappaleen kuunneltuani oli laittaa yhtyeen debyyttilevy soimaan. Eikä siinä vielä kaikki, kuuntelin levyn hartaudella sekä intohimolla alusta loppuun. Vaivuin syvään Black Lizard -transsiin, eli juuri siihen nimenomaiseen olotilaan, jossa yhtyeen musiikkia tulisikin kuunnella.

Burning-EP tulee olemaan eräänlainen välietappi matkalla yhtyeen debyytiltä yhtyeen, ensi keväänä, julkaistavalle kakkosalbumille. Jos minulta kysytään, Black Lizard on suunnannut kurssinsa juuri oikeaan suuntaan. Uudella singlellä esiintyvät uudistukset ovat ainakin allekirjoittaneen mielestä pelkkää plussaa. Mielenkiinnolla odotan, miten yhtyeen soundi on kakkosalbumilla kehittynyt.