Levykauppojen Joutsenlaulu

Kuva: Aleksi Pahkala

Minulla oli haave. Haave, että jonain päivänä kävelisin perinteikkään ja rakastetun Stupido Shop -levykaupan ovesta sisään ja kokea kaiken sen positiivisen, mikä nostetaan esille Stupidosta puhuttaessa. Kokea Stupidon legendaarisen levykaupan.

Eilen tiistaina 24. kesäkuuta ajaessani kohti Helsingin Kalliota ja Stupido Shopia radioaalloilta kantautui surullisia uutisia: Stupido Shop tiedotti levykauppaa pyörittäneen yrityksen hakeutuneen konkurssiin. En ollut uskoa korviani. Miten voisi olla mahdollista, että juuri tänään oltaisiin lyöty lopullisesti lappu luukulle, eikä Stupido Shopissa sen koommin enää vierailtaisi. En ottanut uskoakseni uutista, joten saavuttuani Kallioon päätin suunnistaa Stupidon ovelle todistaakseni omin silmin tapahtuneen. Ja totta se oli. Ovi oli kiinni ja ovessa musertavaa totuutta julistava lappu: "Kauppa suljettu – Closed".

Vaikken näin ollen koskaan päässyt vierailemaan Stupidossa, uutinen kouraisi minua syvältä ja tunsin, miten jokin kuoli sisälläni.

Kuva: Stupido

Nykyaika on kaltaiseni musiikkifanaatikon taivas. Internetin ja erilaisten musiikkipalveluiden ansiosta musiikkia on käsieni ulottuvilla enemmän kuin minun on mahdollista kuunnella. Eteeni tuodaan tarjottimella käytännössä ääretön määrä musiikkia eikä minun tarvitse kuin valikoida, mitä haluan kuunnella. Kaiken lisäksi Spotifyn ja Deezerin kaltaisten palvelut toimivat rajattomasti kuukausihinnalla, joka on noin puolet pienempi kuin uuden cd:n hinta kaupassa.

Toistan: Kymmenellä eurolla kuussa pääsee käsiksi tolkuttomaan määrään levyjä mutta on edes turha unelmoida, että levykaupasta löytäisi samalla hinnalla yhtäkään uutuus-cd:tä. Täysin absurdia.

Enää voi lähinnä jossitella, mikä olisi tilanne, jos aiemmin oltaisiin asiat tehty eri tavalla. Mitä jos jo alunperin CD-formaatin hinnoittelussa oltaisiin maltettu, ja hinta oltaisiin asetettu realistiselle tasolle. Olisiko tällöin kynnys musiikin laittomalle lataamiselle ollut korkeampi, eikä kokonainen sukupolvi olisi pikkuhiljaa tottunut siihen, että joku tekee musiikkia ja minä voin ilmaiseksi nauttia siitä. Mitä jos levy-yhtiöt eivät olisikaan taistelleet tuulimyllyjä vastaan yrittäessään kitkeä oikeustoimilla piratismia, vaan olisivat reagoineet toisin. Tavalla, joka ei olisi vain ruokkinut piratismikulttuuria ja kasvattanut kuluttajia, jotka pitävät kymmenen euron suuruista kuukausimaksua rajattomasta musiikin käyttöoikeudesta sopivana hintana. Kun musiikki menetti fyysisyytensä ja muuttui bittivirraksi, ihmiset kadottivat myös sen konkreettisen esineen, mistä musiikissa on totuttu maksamaan.

Se, että juuri ikoniseen maineeseen noussut Stupido joutuu täysin yllättäen sulkemaan ovensa, havainnollistaa levykauppojen ahdinkoa paremmin kuin mikään muu. Suosittuna ja kannattavana pitämäni kaupan kaatuminen on ehkä viimeinen mahdollisuus ravistaa kuluttajia, sillä juuri Stupidon kaatuminen osoittaa ajan armottomuuden levykaupoille. Tarvittaisiin muutos, sillä tällä hetkellä ennuste on kuitenkin synkkä, hyvin synkkä.

Itse olen osa sitä kuluttajakuntaa, joka vielä pitää kivijalkakauppoja pystyssä vierailemalla niissä lähes aina kun mahdollista. Tuskin koskaan olen poistunut levykaupasta tyhjin käsin. Jokaisella ostamallani levyllä haluan lähettää viestin, että arvostan sekä musiikin tekijän että sen välittäjän työtä. Maksan musiikistani ensisijaisesti siksi, jotta minun on mahdollista nauttia uudesta musiikista vielä tulevaisuudessakin. Ostan levyni fyysisinä lähinnä siksi, jotta minun on mahdollista nauttia fyysisistä painoksistani vielä tulevaisuudessakin. Tosiasia kuitenkin on se, ettei pieni mutta uskollinen kuluttajakunta tee bisneksestä kannattavaa, vaan se auttamattaa näivettyy.

Unelmani Stupidossa vierailusta kariutui eilen, mutta minulla on toinen unelma, joka elää yhä. Minulla on unelma, että jatkossakin voin vierailla kivijalkalevykaupoissa ja nauttia musiikkini fyysisenä. Unelmani elää ja ainakin minä kannan korteni kekoon, jotta unelmani myös pysyy elossa.

Näillä sanoin haluan kannustaa jokaista kirjoituksen lukijaa ottamaan selvää lähialueensa levykaupoista ja pistäytymään ostoksilla. Yhden levyn ostaminen on rahallisesti hyvin pieni panostus, mutta parhaimmillaan se voi tarjota suuria tunteita ja nautintoa pitkiksi ajoiksi. Ennen kaikkea yhdenkin levyn ostaminen merkitsee sekä muusikolle että levykauppiaalle suunnattomasti, jos vertailukohtana sille on pyöreä nolla.

Eli terveisiä vaan Stupidon väelle, se olin minä, joka kävi laskemassa kynttilän liikkeenne eteen. Olisin vain halunnut tulla ostoksille ja hörpätä kahvit teidän kanssanne, koska arvostan sitä, mitä olette tehneet.