Viikkokatsaus osa 5

Edellisestä soittolistakatsauksestani on vierähtänyt tovi, mutta nyt lista on päivitetty kovalla kädellä ja timanttiseen kuntoon. Lista on nimittäin ahdettu täyteen aivan tajuttoman hyviä kappaleita, vaikka itse sanonkin. Suosittelen muuten kuuntelemaan listaa siinä järjestyksessä, että viimeisimpänä lisätty kuunnellaan ensimmäisenä.

Kuten kuvituksesta valveutuneimmat ovat jo voinee todeta, listalta löytyy materiaalia The Antlers -yhtyeen hiljattain julkaistulta Familiars-albumilta. Albumilta poimimani kappale Revisited kuvastaa hyvin koko levyn musiikkia, kappale on suorastaan taivaallisen kaunista kuunneltavaa. Revisited on mielestäni koko albumin keskeisimpiä kappaleita, sillä tässä lähes 8-minuuttisessa taideteoksella kulminoituu koko albumin ydin. Familiars on albumi, jonka äärellä ei halua tehdä mitään muuta kuin hiljentyä ja kuunnella.

FKA Twigs julkaisi myös kuluneella viikolla singlen Two Weeks, joka enteilee tämän brittiläisartistin elokuussa julkaistavaa debyyttialbumia. Ensimmäisellä kerralla, kun kuulin uuden kappaleen, oli lähellä, etten pudonnut tuoliltani. Flegmaattinen tunnelma mutta tiukat elektrotaustat syöpyivät johonkin syvälle tajuntaan tai jopa tietoisuuden tuolle puolen.

Suomalaisen musiikin lipunkantajina tällä kertaa listalla ovat Siinai, Sin Cos Tan ja Damn Seagulls. Siinai julkaisi taannoin Supermarket-konseptialbumin, jolta löytyvästä Shopping Trance -kappaleesta on ollut aiemmin puhetta tässäkin blogissa. Koska Siinain tuore albumi ansaitsee kaiken mahdollisen huomion, lisäsin jo singlenäkin julkaistun Vasikka-kappaleen soittolistalle.

Damn Seagulls julkaisi myös levyn nimeltään Let It Shine, jonka toisena singlenä julkaistun nimikkokappaleen olen myös lisännyt listalleni. Syy on yksinkertaisesti se, että kuunneltuani kappaleen osana Let It Shine -albumia muutin aiempaa mielipidettäni kappaleesta niin, että takin kahina kuului luultavasti yhtyeen treenikämpällä asti. Singlenä en liioin piitannut kappaleesta yhtään. Päinvastoin se lähinnä ärsytti minua. Levykontekstissa kappale kuitenkin vasta pääsee oikeuksiinsa. Levyllä kappale on kuin elokuvan kaltoinkohdeltu sankari, joka vihdoin päättää, että "nyt saa riittää". Ja näin Let It Shinen taustoittama voimaantumisprosessi saa alkunsa ja sankarin tarina onnellisen loppunsa.

Lisäksi listalle on päätynyt Jack White, kuinkas muutenkaan. Pidemmän tovin jouduin arpomaan, minkä kappaleen haluan lisätä listalle Lazarettolta. Olisiko se nurinkurinen That Black Bat Licorice tai kunnianhimoinen instrumentaali High Ball Stepper – vai kenties Alone In My home? Tutustuessani levyyn tarkemmin valitsin kuitenkin kilpailun mustan lampaan, eli aivan albumin lopusta löytyvän I Think I Found The Culprit, joka on tyynen pinnan alle kätkeytyy kieroutunutta inhoa ja epävarmuutta. Aavemainen tunnelmaa luova hyminä on vielä kirsikkana kakun päällä.

Soittolistaan pääset käsiksi tästä alta. Kannattaa myös tilata, niin ei tarvitse itse murehtia, mitä seuraavaksi kuunnella! Voit luottaa minuun.

Viikkokatsaus osa 4

Spotifyssa Best Right NOW -soittolista on päivittynyt aktiivisesti, mutta blogikirjoittelun puolella on jäänyt muutama viikkokatsaus rästiin. Tässä kirjoituksessa kuitenkin vähän katsahdan taaksepäin, mitä kaikkea listalla tällä kertaa onkaan ja mitkä julkaisut ansaitsevat erityishuomiota. Keskityn tässä postauksessa lähinnä kotimaisiin yhtyeisiin.

Kesätunnelmia kaipaavalle listalle on ajautunut jo muutamakin kesäisen säkenöivää kappaletta, jotka saavat auringon paistamaan pilvisempänäkin päivänä. Kotimaiset yhtyeet tuntuvat olevan jo vahvasti kesätunnelmissa, sillä pääosa listan "kesäkappaleesta" on suomalaisia. Huomionarvoisimmat näistä ovat The Lieblingsin ja Siman uudet kappaleet. The Lieblingsin kappale Big Girls (Of Summer) on kuin omiaan kuunneltavaksi kuumana kesäpäivänä rannalla – tai vähintään automatkalla rannalle, ja kuuman kesäpäivän käännyttyä jo kohti viilenevää iltaa on otollinen hetki soittaa Siman kappale Tanssilattialla, jossa on kesäillalle tyypillistä hämyisyyttä ja viileyttä.

Kotimaisella osastolla jatkettaessa Verhot-yhtyeen hiljattain julkaistulla albumilla soiva Hullu tuo vahvasti ja positiivisesti mieleeni The Curen kitaroinnin. Tarttuva ja kevyesti melankolinen melodia yhdistyy samanhenkiseen lyriikkaan. Kokonaisuus on oikein pätevä kitarapop-ralli!

Vähän aikaa taaksepäin mentäessä myös Neøv ja Siinai astuivat takaisin julkisuuteen uusien kappaleidensa kera. Neøv lähti sinkkunsa Laketown saattelemana valloittamaan Britanniaa muutaman muun suomalaisyhtyeen kanssa. Paikoitellen sinkkubiisi soi hyvin Mew-henkisesti, mikä on allekirjoittaneen mielestä erinomaista. Siinai puolestaan julkaisi Shopping Trance -singlen, joka enteilee 17. kesäkuuta julkaistavaa Supermarket-konseptialbumia. Kappale on kuin slow motionilla kohti vyöryvä hyökyaalto. Se tulee vääjäämättä sinua kohti, etkä voi sille mitään. Se on vain otettava vastaan.

The Antlers -yhtyeen hiljattain julkaistu singlelohkaisu Palace on mielestäni yksi viime viikkojen pysäyttävimpiä kappaleita. Kappaleen herkkyys ja pakahduttava kauneus kerrassaan pysäytti allekirjoittaneen heti ensikuuntelulla. Niin kuin kappale tekee vielä lukuisienkin kuuntelujen jälkeen. Torvet ja kaikki. Oivoi, miten odotan yhtyeen 17. päivä kesäkuuta julkaistavaa uutta albumia.

Erityishuomiointiin tällä viikolla olen valinnut Pepe & Saimaan ylistelyn ja jumaloidun albumin kakkosraitana olevan Aivan sama mulle mä oon onnellinen. Tästä levystä puhuttaessa ei mediassa ylisanoja olla säästelty, ja kieltämättä levy on aivan erityinen ja erittäin hyvä. Aivan sama mulle mä oon onnellinen on kuitenkin koko levyn kirkkain timantti ja yksinkertaisessa erinomaisuudessaan parhaita kappaleita, joita tällä hetkellä on tarjolla. Pepe Willberg ja Matti Mikkola eivät ole kappaleellaan keksinyt pyörää uudelleen, vaan vanhoista ja tutuista palasista on koottu kasaan kappale, joka on sekä tuore että ajaton. Tätä kappaletta fiilistelee joka ikinen lapsesta vaariin, koska aivan sama, mä oon onnellinen.