Lautapeleissä mikään ei ole turhauttavampaa kuin "palaa takaisin lähtöruutuun" -kortti. Toisaalta mikään muu ei tuo peliin samanlaista jännitystä yhtä paluu takaisin lähtöruutuun. Lähtöruudusta alkaa jälleen vimmattu muiden pelaajien takaa-ajo, ja pelin hurmos vie jälleen mennessään. Singin' Drunken Lullabies -blogi kaipasi jo pitkään paluuta lähtöruutuun. Peli oli käynyt jännityksettömäksi ja puuduttavaksi.
Yksinkertaisin syy uudelle alulle on "kasvaminen ulos" vanhasta blogista. Aloitin bloggaamiseni kolme vuotta sitten, kun siirryin lukioon. Tänä keväänä minua odottaa valkolakki kevätjuhlassa. Ihmisten kehityksessä kuitenkin tapahtuu kohtalainen harppaus ikävuosina 16-19, mikä tulee hyvin ilmi, kun vertaan ensimmäisiä ja viimeisimpiä kirjoituksiani. Ajattelin, että kolmen vuoden harjoittelun jälkeen olisi sopiva aika perustaa musiikkiblogi, joka on kauttaaltaan laadukas ja sellainen kuin bloginin haluan olevan. Ei ainoastaan spontaania ja naiivia hehkutusta..
Vanhalla blogilla ei ollut sellaista imagoa kuin toivoin blogillani olevan. Suurin syy sille on, etten 16-vuotiaana tiennyt millaista blogia haluaisin edes pitää – kunhan aloin kirjoitella omaksi huvikseni. Pikkuhiljaa alkoi muodostua näkemys, millaisen haluaisin blogini olevan. Kunnianhimoisena ihmisenä haluan kirjoittaa blogia, joka on laadukas ja suosittu.
Long story short, tervetuloa entistä ehompaan ja laadukkaampaan musiikkiblogiini! Kirjoituksien keskiössä ovat jatkossakin musiikkimaailman uudet tuulahdukset ja kotimainen musiikki. Tulevissa kirjoituksessa tulen myös ottamaan puheeksi musiikkimaailman ilmiöitä laajemmin kuin pelkästään julkaisujen osalta. Kärkevimmät kannanotot kuitenkin luultavasti jätän niille, jotka haluavat kantaa ottaa. Minä haluan pääasiassa vain nauttia musiikista, ja sen herättämistä suurista tunteista.
P.S. Kyllä, blogissa on jo sisältöä. Toin vanhasta blogistani joitain viimeisimpiä kirjoituksia, koska ne olivat mielestäni kelvollisia myös uuteen blogiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti