Levyarvostelu: Gim Kordon - Ei ole helppoo

Ei ole kulunut edes vuotta siitä, kun ensimmäisen kerran nimi Gim Kordon kuului lausuttavan valveutuneimpien musadiggareiden huulilla. Tässä ajassa yhtyeestä on ehtinyt jo kasvaa ilmiö – ainakin Suomen indieskenen mittakaavassa. Gim Kordonista alkoi muodostua omanlaisensa ilmiö jo kuukausia ennen debyyttialbumia ja viimeistään Sä oot mun unelma, beibe –kappaleen jälkeen debyyttiä on odotettu yhtä fanaattisesti kuin uskonlahkolaiset odottavat Jeesusta. Innokkaimmat musadiggarit kiertelivät naapurustossa ovelta ovelle saarnaamassa: ”Gim Kordon tulee, oletko valmis?”

Olit sitten valmis tai et, Ei ole helppoo on virkistävintä kotimaista musiikkia hetkeen. Gim Kordonin sointi on samanaikaisesti tuttua ja turvallista, mutta myös uutta ja tuoretta. Rosoinen ja rujo ulkokuori kätkee alleen mystistä kauneutta, jota ei voi nähdä, jos keskittyy tarkastelemaan musiikkia vain pintapuolisesti ja kiinnittää huomionsa lähinnä kosmeettisiin pikkuvirheisiin. Niihin kun usein on kaikkein helpoin tarttua ja tehdä tuomionsa niiden perusteella – niin musiikissa kuin sitä laajemminkin katsottuna elämässä.

Pintapuolisesti jopa kornit sanoitukset eivät lopulta olekaan niin yksijakoisia kuin ensimmäisellä kerralla voisi ajatella. Ennen kaikkea sanoitukset punovat yhteen koko ”ei ole helppoo, muttei kannata välittää” –tematiikan, mikä on kokonaisuuden kannalta levyn kantavia voimia. Nerokkaan lisämausteen sanoituksille antavat kappaleiden väliset hypyt ja viittaukset. Avausraidalla esiintyneelle haudalle palataan vielä levyn loppupuoliskolla toteamaan, ettei ole vieläkään helpottanut.

Tarttuvat kertosäkeet, jotka iskostuvat mielen syövereihin ovat kirsikkana kakun päällä kruunaamassa yhtyeen parhaat kappaleet, joita levyllä on useampia. Tarttuva kitaramelodia ei yksinään tee kappaleesta vielä hittiä, mutta kun siihen lisätään koukuttava hoilotus, kuten ”sä olet mun unelma, beibe”, on vaikeaa olla liittymättä kuoroon. Mainittu kappale on kuitenkin vain yksi osoitus Gim Kordonin hittinikkariudesta, sillä debyytti osoittaa yhtyeen taitavan kyseisen taidon paremmin kuin minkään.

Yhtyeen tulevaisuuden spekuloiminen on myös hyvin kutkuttavaa. Henkilökohtaisesti minua kiinnostaa suuresti, mitä Gim Kordonille kuluu viiden vuoden päästä. Usein törmätään tapahtumaketjuun, jossa yhtyeen tie alas on ollut yhtä jyrkkä kuin nousu sitä ennen. Olisi sääli, jos Gim Kordonin liekki hiipuisi ja Ei ole helppoo jäisi kytemään vain 90-luvun kanssa flirttailevana muistojen lähteenä musadiggareille, jotka ovat jo eläneet nuoruutensa viimeisetkin päivät. Joka tapauksessa pohjatyö on nyt tehty ja Ei ole helppoo –debyyttialbumi on tukeva kulmakivi, jonka varaan on hyvä rakentaa.

Albumi on ehdottomasti yksi vuoden huomionarvoisimpia kotimaisia julkaisuja ja henkilökohtaisesti tähän mennessä eniten nauttimani kotimainen levy. Painotan erityisesti sanaa nauttimani. Suoritus ei välttämättä ole tyylipuhdas ja objektiivisesti tarkasteltuna ylivertainen, muttei se olekaan ydin, "se juttu". Gim Kordonin ydin on pilke silmäkulmassa, mikä parhaimmillaan johtaa kuuntelijan fanaatiuteen, mutta pahimmillaan saa kavahtamaan sitä kuin ruttoa. Jännä juttu, että kuitenkin mielipiteitä jakavat bändit muistetaan paremmin kuin ne, joiden musiikki kollektiivisesti hyväksytään toimivaksi.

En edes yritä peitellä fanaattisuuttani.