Puoli vuotta sitten puhuin SDL-blogissa hyvin suopein sanakääntein oululaisen Collie Magnumin kappaleesta Man On a Mission. Ihastuin tuolloin yhtyeen kovalla määrätietoisuudella ja suurella sydämellä soitettuun musiikkiin. Hiljattain julkaistu yhtyeen Out of The Hive EP osoittaa, että yhtye on edelleen omassa elementissään soittaessaan kovalla intesiteetillä ja erityisesti soittaessaan isosti. Ja kun sanon isosti, tarkoitan tosi isosti.
Uusi lyhytsoitto lähtee käyntiin yhtyeen soundille tutuilla nurinkurisella kitaramelodialla, jonka varaan Drink From My River -kappaletta aletaan kasvattaa kohti suurempia sfäärejä. Kasvanut jännite jää kuitenkin osittain purkautumatta, vaikka loppupuoliskon kitararevittelyt lupaavatkin vahvasti täysin muuta. Henkilökohtaisesti olisin kaivannut voimakkaampaa mässäilyä ja rokkikukkoilua kappaleen loppupuoliskolle. Siitä huolimatta kappaleen hienoin hetki kuitenkin on kitarasoolon jälkeinen osuus, kun kitaran jälkeen solisti revittelee niin, että laulu kulkeutuu luihin ja ytimiin asti.
Isojen kappaleiden ollessa Collie Magnumin leipälaji on Little Outlaws -kappale yhtyeen hyppy tuntemattomaan, pois mukavuusalueeltaan. Pienieleinen kappale kappale on koristeltu kauniiksi siroilla kitaramelodioilla. Kappale lähtee käyntiin mikäkin Red Hot Chili Peppersin slovarikappale, mutta hyvästä yrityksestään huolimatta Collie Magnum ei saa sytytettyä kappalettaan samanlaiseen liekkiin kuin John Frusciante tai Anthony Kiedis. Tunnelmaa luovalla linjalla jatkaa seuraavakin kappale Fried Twilight, jonka kertosäe maalaa otteillaan taivaanrantaa. Levyn keskimmäiset kappaleet jakavat kuitenkin yhteisen ongelman, kumpikaan ei tahdo kunnolla päästä pois lähtökuopistaan. Kummankin jälkeen huomaa odottavansa vielä jotain, eikä se jokin ole vielä seuraava kappale. Ne ovat kuin palapelejä, joiden viimeinen palanen on kadonnut. Kuvan tunnistaa jo, eikä palapelistä puutu kuin naurettavan pieni osa. Silti jää harmittamaan, että nyt jää hyvä palapeli kesken.
Yhtyeen onneksi EP:n päättävä raita Shake! nostattaa tunnelman heti ensisekunteillaan. Viimeisellä kappaleella soi jälleen se Collie Magnum, joka puoli vuotta sitten sai minut kirjoittamaan vuolaita kehuja Man On a Mission -kappaleesta. Koko levyn ajan vähitellen kasvanut jännite pääsee lopulta purkautumaan päätösraidalla viimeistään siinä kohdassa, kun koko kappale kulminoituu omintakeiseen ja todella tyylikkääseen progemaiseen kitararevittelyyn. Revittelyn jälkeen paahdetaan loppuun niin, että hiki virtaa ja heikompia huimaa.
Kokonaisuudessaan levy ei jätä kylmäksi, muttei suorastaan sytytä liekkeihinkään. Levyn hyvät ja huonot puolet tasapainottavat vaa'an. Vaikka levy astuukin paikoitellen itse tekemiinsä sudenkuoppiin, on positiivista, että yhtye pyrkii rohkeasti kehittämään musiikkiaan ulos mukavuusalueeltaan. Onhan kuitenkin selvää, ettei yhden ja saman tempun toistaminen viihdytä enää pidemmän päälle. Päinvastoin, neljä kappaletta täyttä pahtaamista olisivat luultavasti muodostaneet huonomman kokonaisuuden kuin se tällaisenaan on. Out of The Hive sisältää paljon hyviä ideoita, ja yhtyeestä huokuu edelleen sen sisältämä potentiaali. Valitettavasti tällä levyllä hyvät ideat eivät vielä toteudu toivotulla tavalla eikä potentiaali realisoidu. Shake! ja Drink From My River kuitenkin todistavat, ettei otetta ole menetetty. Todellinen onnistuminen antaa vain vielä odottaa itseään ainakin seuraavalle levylle asti. Keep it up!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti