Deafheaven - From the Kettle Onto the Coil

Kuva: Facebook – Jesse Draxler

Deafheaven, oi Deafheaven. Miten minä jumaloinkaan viimevuotista Sunbather-albumia, joka on kiistatta yksi parhaita lähivuosina julkaistuja levyjä. Taivaankantta maalaavien kuvankauniit post-rock -kitaravallien ja niin lohduttoman tuskaisten black metal -soundien avioliitto sai vatsalaukkuni heittämään voltteja ja hiljentämään minut musiikin mahtipontisuuden äärelle. Se, miten Sunbather-levyn single Vertigo ensimmäisellä kuuntelukerralla kouraisi mahanpohjasta, oli jotain lähes ainutlaatuista. On tyrmistyttävää, miten musiikki voi yhtäaikaisesti saada tuntemaan olonsa niin lohduttomaksi, mutta myös lohduttavan levolliseksi. Kaaos on kaunista ja Deafheaven on tunteiden hallittua kaaosta.

Uudella kappaleellaan, From the Kettle Onto the Coil, yhtye asettuu musiikillesti johonkin debyyttinsä sekä Sunbatherin välimaastoon. Alkusoinnut ovat huomattavasti synkempiä ja voimakkaammin jälleen black metalin suuntaan viittaavia, mutta loppua kohden kaiken sen tuskan alta lähtee kasvamaan esteettisen shoegaze-kitaravallit. Vähän kuin ensimmäinen kasvi, joka nousee maan tasalle palaneen metsän muodostaman tuhkan seasta.

Kokonaisuudessaan kappale myötäilee vahvasti edeltävän albumin linjaa, mutta astetta brutaalimpana ja synkempänä. Toisaalta myös astetta heleämpänä ja harmonisempana. Uudella kappaleellaan Deafheaven venyttää musiikillisia äärirajoja entistään, mutta asettaa ne silti sujuvasti luonnonomaiseen sopusointuun. Se kaunista, hyvin kaunista.

Nosto: DF5K - Kioto

Olenko se vain minä, vai onko suomen kieli nostanut päätään horroksesta uuden musiikin saralla? Pinnalle nousee jatkuvasti kotimaisia yhtyeitä, joiden musiikkia aiemmin oli tottunut kuulemaan lähinnä englanniksi esitettyinä. Vuodenvaihdeessa julkaistun Europa-kappaleen myötä musiikkipiirien tietoisuuteen noussut DF5K, jonka runollisuus ja huokuvat postrock-melodiat ovat jotain pysäyttävän kaunista kuunneltavaa. Suomenkielisyys on yhtyeen ehdottomia valttikortteja ja osoitus muille, miksi tietyissä tilanteissa äidinkielensä suosiminen on paljon enemmän kuin vain järkevää. Äidinkielisyys tuo sekä tulkintaan että sen vastaanottoon luonnollisuutta ja intiimiyttä. Väittäisin, että Sigur Rósin musiikiltakin putoaisi täysin pohja, jos se esitettäisiinkin englanniksi. Huolimatta siitä, etten edes ymmärrä, mistä Sigur Rós laulaa – toisin kuin DF5K:n lyriikat. Eläköön äidinkieli!

DF5K on runollista ja kuvankaunista musiikkia, joka yhdistää heleät kitaramelodiat soljuviin lyriikoihin. Sulkiessaan silmät voi nähdä, miten musiikki maalaa maisemaa heinäpelloista, jotka kimaltelevat aamukasteessa ensimmäisten auringosäteiden heijastaessa valoa kastepisaroista. Pieni tuulenvire huojuttaa heinänkorsia ja saa pellon kimaltelemaan aalloittain. Levollisena jäät ihastelemaan luonnon omaa taideteosta, kuten jäät ihastelemaan Kioto-kappaletta.