Nosto: Hisser - Park Fiction

Ensiksi kummasteltiin, kuka hitto on Hisser. Seuraavaksi ihmeteltiin, kun tämän mystisen suippokorvan debyyttisinglen saattoi mainoskampanjan ansiosta löytää läheisen Alepan ilmoitustaululta.

Mystisyyden verho avautuu hitaasti ja varoen. Park Fiction on kurkistus tuon verhon taakse, jonka takaa paljastuu sanalla sanoen tuoretta ja tyylitajuista elektronista musiikkia, joka heti kättelyssä kietoo kuuntelijan kouriinsa. Koukuttavuudestaan ja näennäisestä helppoudestaan huolimatta Park Fiction haastaa kuuntelijansa tuoden itsestään esille uusia tasoja. Kappale on kuin huone, johon on äärimmäisen helppo astua ovesta sisälle, mutta kerran päästyään sisälle ei tahdo enää poistua.

Parasta kuitenkin kappaleessa on mystinen tunnelma, joka on varmasti osittain Hisserin salaperäisen esiinastumisen ansiota. On täysin se ja sama, kuka Hisser on ja mistä hänet entuudestaan tunnetaan. Hisser on Hisser. Mystinen avaruudesta keskuuteemme laskeutunut Spock-korvainen artisti, joka tekee tajuttoman hyvää musiikkia.

Nyt on kova!

Nosto: The Stillwalkers - Tabloids and Polaroids

Melodista indierockmusiikkia, jota ajan hampaan on mahdotonta purra, ei ole koskaan liikaa. Juuri sellaista tarjoilee Suomen Turusta ponnistava The Stillwalkers, joka tuo mukanaan syksyiseen jokirantaan palasen Lontoota ja brittiläistä ilmapiiriä. Yhtyeen tuore single Tabloids and Polaroids on helppoa sulateltavaa, muttei suinkaan yhtä helposti unohdettavaa.

Kappaleen melodiassa on tietynlaista syksyistä melankoliaa – ei surullista, vaan sellaista tyynnyttävää ja rauhallista tunnelmaa, joka vallitsee silloin, kun sisällä seuraa, miten vesipisarat ropisevat kattoikkunaan. Vaikkei kyseisessä tapahtumassa paljoakaan ole seurattavaa, silti se kahlitsee paikoilleen ja täysin tiedostamatta jää aloilleen ihastelemaan. Tabloids and Polaroids kappaleessa toimii samanlainen ilmiö. Vähäeleinen kappale lumoaa kuuntelijan samoin, kuten syyssade. Vaikka kappaleen tuntee jo muutaman kuuntelukerran jälkeen läpikotaisin, silti jokainen kerta tuntuu yhtä lumoavalta, vaikka kaikki, mitä tapahtuu on tuttua ja tiedossa. Kappaletta voi kerta kerran jälkeen kuunnella aina ja uudelleen täysin kyllästymättä. Eihän vesisateen ihasteluunkaan tunnu koskaan kyllästyvän, vaikka kyseessä onkin yksi kaikkien aikojen tutuimmista ja tavanomaisimmista ilmiöistä.

Ai vitsit, miten tykkäänkään siitä, mitä The Stillwalkers tekee ja miten.

Pistäkää mieleen, The Stillwalkers. Debyyttialbumi on luvassa joskus hamaan tulevaisuudessa, joka ensimmäinen single Tabloids and Polaroids on.

Nosto: Mumrunner - ZIT/RUT

Pari viikkoa sitten julkaistu Mumrunner-yhtyeen debytoiva tuplasingle ZIT / RUT on aiheuttanut minulle paljon harmaita hiuksia. En kunnolla tiennyt, miten suhtautuisin siihen. Tavallaan alusta asti olen pitänyt molemmista kappaleista, mutta toisaalta jokin – en tiedä mikä – iski vastapalloon. Kuitenkin pikkuhiljaa ajan kanssa kappaleet ovat alkaneet toimia paremmin ja kokonaisvaltaisemmin. Aluksi kappaleet saattoivat tuntua vähän yhteenliimattujen osasten summalta, mutta kuuntelujen myötä kappaleet ovat alkaneet elää omaa elämäänsä ja ne ovat kasvaneet itseään suuremmiksi kokonaisuuksiksi. Toivottavasti ymmärrätte, mitä tällä tarkoitan. Esimerkiksi aluksi en tykännyt ollenkaan solistin etäisyydestä, mutta nyt en osaisi enää kuvitella lauluja toteutettavan erilailla. Niin ne ajatuksen muuttuvat.

Tuplasinkku esittelee hyvin monipuolisesti millaisesta yhtyeestä Mumrunnerista on kyse, sillä kappaleet ovat keskenään hyvin erilaiset. Yhteistä kappaleilla on tietynlainen lontoolaista ilmapiiriä hengittävä soundi – onhan yhtye kotoisin Suomen Manchesterista. Vaikka pidän paljon ZIT-kappaleen leikittelevästä shoegaze-kitaroinnista, joka tuo mieleeni voimakkaasti The New Tigersin pirteimmät kappaleet, ehdoton suosikkini on koko ajan ollut ja on edelleen RUT. Suurella sykkeellä etenevä vaihtoehtoräime, joka tuo mieleeni paikoitellen jopa suursuosikkini Cloud Nothingsin, suuret äänivallit ja etäinen laulu muodostavat oman jumalaisen kolmiyhteytensä, joka kuulostaa ihan saatanan hyvältä. Kappale on hallittua kaaosta, ja se on kaunista. Arvostan.

Tuplasinkku on kokonaisuudessaan littipeukun arvoinen suoritus. Lisää tällaista, kiitos!

Nosto: DF5K - Kioto

Olenko se vain minä, vai onko suomen kieli nostanut päätään horroksesta uuden musiikin saralla? Pinnalle nousee jatkuvasti kotimaisia yhtyeitä, joiden musiikkia aiemmin oli tottunut kuulemaan lähinnä englanniksi esitettyinä. Vuodenvaihdeessa julkaistun Europa-kappaleen myötä musiikkipiirien tietoisuuteen noussut DF5K, jonka runollisuus ja huokuvat postrock-melodiat ovat jotain pysäyttävän kaunista kuunneltavaa. Suomenkielisyys on yhtyeen ehdottomia valttikortteja ja osoitus muille, miksi tietyissä tilanteissa äidinkielensä suosiminen on paljon enemmän kuin vain järkevää. Äidinkielisyys tuo sekä tulkintaan että sen vastaanottoon luonnollisuutta ja intiimiyttä. Väittäisin, että Sigur Rósin musiikiltakin putoaisi täysin pohja, jos se esitettäisiinkin englanniksi. Huolimatta siitä, etten edes ymmärrä, mistä Sigur Rós laulaa – toisin kuin DF5K:n lyriikat. Eläköön äidinkieli!

DF5K on runollista ja kuvankaunista musiikkia, joka yhdistää heleät kitaramelodiat soljuviin lyriikoihin. Sulkiessaan silmät voi nähdä, miten musiikki maalaa maisemaa heinäpelloista, jotka kimaltelevat aamukasteessa ensimmäisten auringosäteiden heijastaessa valoa kastepisaroista. Pieni tuulenvire huojuttaa heinänkorsia ja saa pellon kimaltelemaan aalloittain. Levollisena jäät ihastelemaan luonnon omaa taideteosta, kuten jäät ihastelemaan Kioto-kappaletta.

Nosto: Sähkö Neitsyt - Uros 24/7

Olkoon Paholaisen Töitä tai ei, jos Sähkö Neitsyt olisi Eedenin puutarhassa kypsynyt hedelmä, söisin sen yhtään kyseenalaistamatta. Sen verran kutkuttavaa elektronista musiikkia kyseinen yhtye tekee – ainakin viime perjantaina julkaistun Uros 24/7 -digisinglen perusteella.

Epäilin jo, että kuulokkeiden läpi kulkeva musiikki liitti minut osaksi verkkovirtaa, sillä Sähkö Neitsyen musiikki on kuin kehon läpi kulkeva sähkövirtaus. Uros 24/7 -nimikkokappale tuo mieleen vahvasti Riston musiikin, erityisesti uusimman julkaisun II tyylisen tuotannon, kuten kappaleen Tiedän millainen on ihminen. Sähkö Neitsyt on kuitenkin huomattavasti, noh, sähköisempää. Groovaavia ja hyvin tyylikkäitä elektrosoundeja!

Digisinglen jälkimmäisellä kappaleella, Paholaisen Töitä, vallitsee vanhaa 8-bittistä videopeliä muistuttava tunnelma. Pystyn sieluni silmin näkemään, miten Megaman käy viimeiseen taistoon loppuvastustaan vastaan tämän kappaleen soidessa taustalla. Paholaisen Töitä -kappaleen tasaisen rytmikkäästi purkautuvat sähkövaraukset turruttavat kuuntelijan lähes transsia muistuttavaan olotilaan. Päinvastoin kuin Uros 24/7, jonka groovailevat kitarat saavat liikehtimään tahdissa, Paholaisen Töitä kiinnittää kuuntelijan istuimelleen kuin sähkötuoliin.

Digisingle löytyy myös Spotifysta ja Uros 24/7 -kappale on lisätty blogin soittolistalle, johon pääset käsiksi sivupalkista.

Nosto: Teksti-TV 666 - Sä et tuu enää takaisin koskaan

Kuva: Santtu Vainio

Ai hemmetti, miten mielenkiintoiselta bändiltä Teksti-TV 666 vaikuttaakaan. Julkaistuja kappaleita yhtyeellä on vasta kaksi, mutta nyt jo on kuultavissa yhtyeen omaleimainen soundi. Vaikka kappaleet ovat keskenään kohtalaisen erilaisia, ovat molemmat selvästi tunnistettaviksi juuri kyseisen yhtyeen esittämiksi – ei minkään muun. Niin sanotun yhtyeen oman kädenjäljen kuulee selvästi. Uudella kappaleella paiskaavat kättä indierock, joka tuo mieleeni French Filmsin, ja Joy Divisionia muistuttava post-punk. French Films -referenssi ei olekaan yllätys, sillä onhan molemmissa yhtyeissä keskeisessä roolissa Johannes Leppänen. Tunkkaisen meluverhon takaa ja kaiutuksien keskeltä nousee pinnalle heleä kitaramelodia, joka tuntuu soivan raikkaammin kuin koskaan ennen. Viimeistään kertosäkeeseen ennättäessään kappaleen poljento auttamatta tempaa mukaansa. Timanttista tavaraa, ei voi muuta sanoa!

Elokuun 1. päivä kannattaa merkata kalenteriin, sillä silloin julkaistaan yhtyeen "1" debyytti-EP, joka julkaistaan muuten vinyylinä. Olettaisin luvassa olevan enemmän hävyttömän tiukkaa ja kaiutettua indierockia omankuuloisella Teksti-TV 666 -leimalla. Sitä minä ainakin kahden näin sytyttävän kappaleen jälkeen odotan.