Viikkokatsaus osa 5

Edellisestä soittolistakatsauksestani on vierähtänyt tovi, mutta nyt lista on päivitetty kovalla kädellä ja timanttiseen kuntoon. Lista on nimittäin ahdettu täyteen aivan tajuttoman hyviä kappaleita, vaikka itse sanonkin. Suosittelen muuten kuuntelemaan listaa siinä järjestyksessä, että viimeisimpänä lisätty kuunnellaan ensimmäisenä.

Kuten kuvituksesta valveutuneimmat ovat jo voinee todeta, listalta löytyy materiaalia The Antlers -yhtyeen hiljattain julkaistulta Familiars-albumilta. Albumilta poimimani kappale Revisited kuvastaa hyvin koko levyn musiikkia, kappale on suorastaan taivaallisen kaunista kuunneltavaa. Revisited on mielestäni koko albumin keskeisimpiä kappaleita, sillä tässä lähes 8-minuuttisessa taideteoksella kulminoituu koko albumin ydin. Familiars on albumi, jonka äärellä ei halua tehdä mitään muuta kuin hiljentyä ja kuunnella.

FKA Twigs julkaisi myös kuluneella viikolla singlen Two Weeks, joka enteilee tämän brittiläisartistin elokuussa julkaistavaa debyyttialbumia. Ensimmäisellä kerralla, kun kuulin uuden kappaleen, oli lähellä, etten pudonnut tuoliltani. Flegmaattinen tunnelma mutta tiukat elektrotaustat syöpyivät johonkin syvälle tajuntaan tai jopa tietoisuuden tuolle puolen.

Suomalaisen musiikin lipunkantajina tällä kertaa listalla ovat Siinai, Sin Cos Tan ja Damn Seagulls. Siinai julkaisi taannoin Supermarket-konseptialbumin, jolta löytyvästä Shopping Trance -kappaleesta on ollut aiemmin puhetta tässäkin blogissa. Koska Siinain tuore albumi ansaitsee kaiken mahdollisen huomion, lisäsin jo singlenäkin julkaistun Vasikka-kappaleen soittolistalle.

Damn Seagulls julkaisi myös levyn nimeltään Let It Shine, jonka toisena singlenä julkaistun nimikkokappaleen olen myös lisännyt listalleni. Syy on yksinkertaisesti se, että kuunneltuani kappaleen osana Let It Shine -albumia muutin aiempaa mielipidettäni kappaleesta niin, että takin kahina kuului luultavasti yhtyeen treenikämpällä asti. Singlenä en liioin piitannut kappaleesta yhtään. Päinvastoin se lähinnä ärsytti minua. Levykontekstissa kappale kuitenkin vasta pääsee oikeuksiinsa. Levyllä kappale on kuin elokuvan kaltoinkohdeltu sankari, joka vihdoin päättää, että "nyt saa riittää". Ja näin Let It Shinen taustoittama voimaantumisprosessi saa alkunsa ja sankarin tarina onnellisen loppunsa.

Lisäksi listalle on päätynyt Jack White, kuinkas muutenkaan. Pidemmän tovin jouduin arpomaan, minkä kappaleen haluan lisätä listalle Lazarettolta. Olisiko se nurinkurinen That Black Bat Licorice tai kunnianhimoinen instrumentaali High Ball Stepper – vai kenties Alone In My home? Tutustuessani levyyn tarkemmin valitsin kuitenkin kilpailun mustan lampaan, eli aivan albumin lopusta löytyvän I Think I Found The Culprit, joka on tyynen pinnan alle kätkeytyy kieroutunutta inhoa ja epävarmuutta. Aavemainen tunnelmaa luova hyminä on vielä kirsikkana kakun päällä.

Soittolistaan pääset käsiksi tästä alta. Kannattaa myös tilata, niin ei tarvitse itse murehtia, mitä seuraavaksi kuunnella! Voit luottaa minuun.

Poimintoja

Lyhyesti virsi kaunis, eli muutamia tuoreita kappalevalintoja.

Lontoolaistrio Looksin tuore debyyttisingle Everest tuo mieleeni voimakkaasti Alt-J:n musiikin ja erityiseti kappaleen Breezeblocks, joka kolahti allekirjoittaneelle todella lujaa kaksi vuotta sitten. Vaikka kappale sisältää tyylikkäitä groovailuja ja funkahtavia kitarariffejä, kaikkein keskeisimpiä ovat kertosäkeen hävyttömän hienot synasoundit. Kertosäkeen syntikat ovat kappaleen suola, joka saa janoamaan Looks-yhtyeen musiikkia lisää ja lisää.



Beastmilk julkaisi viimevuotiselta debyyttialbumiltaan musiikkivideon kappaleestaan The Wind Blows Through Their Skulls. Yhtyeen apoalyptisen musiikin lisäksi myös videolla vallitsee maailmanlopuntunnelmat, kun ihmiset tanssivat ydinsodan varjossa kuin viimeistä päivää – kirjaimellisesti. Erittäin hyvä kappale on saanut arvoisensa videon.




Jos Looks tarjoili jo laadukasta synapoppia, ei suomalainen superkaksikko Sin Cos Tan jää uudella kappaleellaan Love Sees No Colour jälkeen. Juho Paalasmaa ja Jori Hulkkonen tietävät tarkkalleen, mitä tekevät. Vaikka duolla on ollut tiukka julkaisutahti, ei se ole näkynyt ainakaan negatiivisesti laadussa. Blown Away -albumia enteilevä single ei ainakaan jätä kysymysmerkkejä ilmoille, vaan se osoittaa Sin Cos Tanin olevan kovassa iskussa – edelleen.



Idiomatic, tuo Tampereen oma Coldplay, on täällä taas uuden musiikkivideonsa kanssa. Old River -kappaleellaan yhtye pitää kertosäkeensä niin suurina ja mahtipontisina, että stadionin käydessä liian pieneksi yhtyeen on pitänyt siirtyä avaraan metsään kuvaamaan itselleen videon. Idiomatic on kuitenkin parhaimmillaan juuri mässäillessään suurella soundillaan, joka kevyesti täyttäisi stadionin taikka kaksikin. Joillekin mahtipontisuus ja pompöösit sävellyksen vain yksinkertaisesti sopivat. Silloin mahtipontisuus kuulostaa hienolta, vaikka pompöösiys menisikin välillä överiksi.