Parasta tässä ja nyt osa 6

Rock, journalismi ja rock-journalismi ovat kuulemma kuolleet – taas. Samalla kuopattiin fyysinen levykin – taas. Onko ainoa relevantti tapa kirjoittaa musiikista on siis lukijan johdattaminen sisällön äärelle? Noh, toivottavasti on. Nettistriiminä, luonnollisesti.

Syksy on usein musiikkirintamalla yhtä julkaisujen ilotulitusta. Artistit, tai oikeastaan levy-yhtiöt, ovat pantanneet albumien julkaisemista, koska kesä ei ole myynnin kannalta yhtä otollista aikaa. Tästä johtuen Parasta tässä ja nyt -soittolista on ollut viime ajat ääriään myöten täytetty ja turboahdettu.

 Monia albumeita on odotettu jo pitkään, ja niiden julkaisusta on tiedetty jo kauan, mutta sekaan on sattunut myös Aphex Twinin ja Death From Above 1979 kaltaisia yllätyksiä, jotka pitkän hiljaiselon jälkeen täysin puun takaa tekevät paluun kuvioihin. Ainakin yhden levyn verran. Ei ole montaa yhtyettä tai artistia, jotka voisivat yhtä pitkän hiljaiselon jälkeen palata kuvioihin samalla kaavalla, millä niittivät mainetta kymmenkunta vuotta sitten. DFA 1979 ja Aphex Twin pystyvät, siksi kumpaisenkin uutta musiikkia löytyy myös minun listaltani.

Spencer Krug aka Moonface teki vuonna 2012 yhteisalbumin, Heartbreaking Bravery, Siinain kanssa. Tänä syksynä Moonface julkaisi City Wrecker EP:n, joka on äänitetty herran Suomessa viettämän ajan puitteissa. Mahtipontisella pianomelodialla maustettu Running in Place with Everyone on hyvin elokuvamainen ja niin sanotusti elämää suurempi kappale. Lakonisella tulkinnallaan Spencer Krug tekee kappaleesta samalla kuitenkin juuri suomalaiseen syksyyn sopivan ankean ja masentavan. Hyvin on omaksuttu suomalainen sielunmaisema.

Sillä välin, kun suomalainen Black Lizard vielä työstää toista albumiaan, pahimpaan happiaddiktioon tuo helpotuksen Goat-yhtye kappaleellaan Words. Kitarassa on The Jesus and the Mary Chain -surinaa, mutta flegmaattisuudesta ei ole tietoakaan, jalka tamppaa tahdissa koko kappaleen. Pikku hiljaa alkaa vaipua transsiin ja jalan tamppaus vaihtuu infernaalisen shamanistiseen tanssiin.

Tulevaisuuden tusina -listalle tänä vuonna noussut Milla Rumi julkaisi hiljattain Ilot, Halut ja Valheet -nimisen debyyttialbumin, joka on yllättävän monipuoliseksi ja laadukkaaksi levyksi. Milla Rumi on sympaattinen artisti, joka kappaleet ovat sympaattisia, mutta merkittäviä. Levyllä vallitsee vähän samanlainen tunnelma kuin Fiona Applen The Idler Wheel ... -albumilla. Vaikka melodiapuolella välillä vähän leikitelläänkin, kappaleet ovat syvällisemmällä tasolla paljon ulkokuortaan vakavampia. Levyn totisinta puolta edustaa Tässä olen minä -kappale on läheisestään etääntyneen henkilön tajunnan ja muistojen virtausta valokuva-albumin äärellä.

Aitiopaikalle olen nostanut Cariboun uuden levyn Our Love, jonka nimikkoraidan löytää myös Parasta tässä ja nyt -soittolistalta. Our Love – sekä kappale että levy – on yksinkertaisesti parasta tässä ja nyt.

Nämä muutamat poiminnat ja toista tuntia lisää uutta musiikkia löytyy Parasta tässä ja nyt -soittolistalta, jota päivittelen tasaiseen tahtiin. Soittolistaan pääset käsiksi alapuolelta ja painamalla subscribe sinun ei tarvitse enää murehtia musiikkimedian tai fyysisen levyn kuolemasta.